Helsingin Sanomien pääkirjoitus (5.11) on yrittänyt selittää Ranskan lähiöiden mellakoiden syitä hyvin arveluttavasti. Sen mukaan "nuorisojoukot tuntuvat purkavan turhautumistaan elämänsä ankeuden ja näköalattomuuden vuoksi" ja "rodullista ja uskonnollista syrjintää ei ole saatu kitketyksi". Samana päivänä toinen artikkeli, jonka otsikko on "vihollisena valtio" (??) antaa kuvan, että autoja, kouluja, ja urheilusaleja polttavat mellakoitsijat olisivat itse uhreja ja että kaikki syyt ovat Ranskan valtiossa ja ranskalaisissa. En olisi uskonut, että tällainen journalismi olisi mahdollista. Toisaalta tiedän, että se on mahdollista. Olen asunut Suomessa 32 vuotta ja muistan millaisia olivat Neuvostoliittoa ylistävät kirjoitukset suomettumisen aikana.
Minna Nalbanotuglun artikkeli kuvaa lähiöitä polttavia nuoria tavallisina nuorina, jotka eivät halua, että heitä kutsuttaisiin roskaväeksi, kuten sisäministeri Sarkozy teki, ja jotka vaativat kunnioitusta. Ihan kuin toimiminen rikollisjengeissä, huumekauppa, ilkivalta ym. olisivat asioita, joita pitäisi kunnioittaa tai suvaita. Toimittaja ihan kuin tuomitsee sitä, että poliisi tekee työnsä tarkistamalla henkilöpapereita alueilla, joilla rikollisuus rehottaa.
Sanoma on selvä: syyt ovat sosiaalisia ja ne liittyvät rotusyrjintään. Valitan. Nämä eivät ole oikeat syyt. Samalla lailla somalien tekemät sadat katuryöstöt ja väkivaltateot eivät ole suomalaisten vika vaan ne johtuvat siitä, että kulttuuri- ja uskonnolliset -erot ovat liian suuria, josta seuraa se, että tietyt maahanmuuttajaryhmät eivät pysty tai eivät halua sopeutua heidät vastaanottaneeseen yhteiskuntaan. Ranskan mellakoiden syyt ovat pääosin etnisiä ja uskonnollisia. HS:n toimittaja väittää, että mellakoita ei ole käyty Islamin nimissä, vaikka tiedämme, että huudot ¿Allahu akbar¿ kaikuivat palavissa lähiöissä. Mellakoiden tarkoitus on myös häätää poliisi lähiöistä, jotka rikollisjengit pitävät hallussaan.
Tanskalainen lehti Jyllandsposten kirjoitti 31.10 Århusin kaupungissa tapahtuneista mellakoista, joihin kuului myös tuhopolttohyökkäyksiä. Niihin otti osaa somaleja, palestiinalaisia ja turkkilaisia. Heidän viestinsä oli "Poliisi ei saa tulla tänne. Tämä on meidän alueemme. Me päätämme, mitä täällä tehdään." Eli kyseessä on Tanskassakin tai Ruotsin Malmössä samat ongelmat kuin Ranskan lähiöissä. Ovatko sitten näissäkin tapauksissa syypäinä Tanskan ja Ruotsin valtiot? Voidaan sanoa, että ne ovat, jos hyväksytään se tosiseikka, että löyhä siirtolais- ja pakolaispolitiikka on johtanut nykypäivän vakaviin ongelmiin. Suurten maahanmuuttajamäärien vastaanottaminen johtaa väistämättä ongelmiin, jos heidän taustansa ja arvonsa ovat sellaisia, että ne estävät niiden integroitumista ympäröivään yhteiskuntaan.
Olisiko korkea aika ottaa pää pensaasta ja tarkastella ongelmien todelliset syyt vaikka se ei olisikaan poliittisesti korrektia? Eihän poliittinen korrektius voi olla tärkeämpää kuin yhteiskuntarauha. Jos palataan Ranskaan, mitkä ovat räikeimmät myytit ja tabut, joilla on haluttu manipuloida kansalaismielipidettä?
Myytti 1. Ranskalaiset itse hakivat siirtolaisia, koska talous tarvitsi heitä. Vuosina 1960-1973 ranskalaiset työnantajat halusivat halpatyövoimaa Pohjois-Afrikasta, vaikka sitä oli tarjolla muissa Euroopan maissa. Tämä oli virhe, sillä Euroopan mailla, jotka eivät näin toimineet, oli paljon ripeämpi talouskasvu kuin Ranskalla. Vuoden 1973 jälkeen siirtolaisia ei ole kutsuttu vaan he ovat tulleet itse omasta halustaan, koska he elävät paremmin Ranskassa toimentulotuella kuin työtä tekemällä kotimaissaan. Koska suurimmalla osalla ei ole mitään koulutusta tämä aiheuttaa valtavia sosiaalisia rasitteita ja kustannuksia
Myytti 2. He tekevät ne työt, jotka ranskalaiset eivät halua tehdä. Aikaisemmin voitiin puhua siirtotyöläisistä, nyt pitää enemmän puhua työttömistä siirtolaisista tai niistä, jotka elävät toimentulotuella. On myös huomautettava, että tukityöllistetään (kuten Suomessa) Afrikan maista tulleita muttei eurooppalaisia.
Myytti 3. Ennen Ranskaan muutti italialaisia ja puolalaisia, nyt (Pohjois)-afrikkalaisia, tilanne on siis vastaava. Näin ei ole. Puolalaiset ja italialaiset sopeutuivat nopeasti. Suurin osa nykysiirtolaisista ei ole sopeutuneet edes kolmessa sukupolvessa, koska aliarvioitiin alun perin etnisten ja uskonnollisten seikkojen merkitystä. Lontoon metron itsemurhapommittajatkin olivat kasvaneet Englannissa ja he olivat teoriassa brittejä. Mutta vain teoriassa.
Myytti 4. Siirtolaiset ovat syrjäytyneet rasismin ja köyhyyden takia. Näin ei ole. He saavat (kuten Suomessa) enemmän avustuksia kuin syntyperäiset ranskalaiset. Lähiöihin on kohdistettu miljarditolkulla rahaa tuloksetta. Ranskan kodittomat ovat lähes yksinomaan syntyperäisiä ranskalaisia. Suurin osa siirtolaisista haluaa syrjäytyä itse, koska he vihaavat eurooppalaista yhteiskuntaa ja sen arvoja.
Myytti 5. On paljon (Pohjois)-afrikkalaisia rikollisia sen takia, että he ovat menettäneet juurensa ja elävät getoissa. Väärin. Gettoja muodostuu, koska alkuperäiset asukkaat muuttavat muualle kulttuurierojen synnyttämien ongelmien takia. Ranskan mellakat osoittavat nyt sitä, että getot ovat käytännössä alueita, jotka siirtolaisnuoret haluavat saada hallintaansa ja joissa tasavallan lait eivät enää päde.
Myytti 6. Siirtolaislasten rikollisuus johtuu työttömyydestä ja uusliberalismista. Tässä ei ole kyse luokkataistelusta vaan etnisestä sodasta. Aikanaan italialaiset, portugalilaiset, espanjalaiset ja puolalaiset siirtolaiset olivat vuosina 1890-1960 paljon köyhempiä ja silti ei ollut rikollisuutta.
Myytti 7. Monikulttuuri- ja moniuskonnollinen yhteiskunta on rikastuttava. Ranskan, Hollannin, Tanskan, Ruotsin esimerkit osoittavat ettei näin ole. Suomessakin rikollisuuden kasvu on pidetty normaalina (!?) monikulttuurisuuden hintana, kuten eräs valtion virkamies totesi. Parhaiten ovat menestyneet taloudellisesti monoetniset maat.
Myytti 8. Pohjoisafrikkalaisilla on vaikeuksia saada asunto tai työpaikka. Se on osittain totta, sillä vuokranantajat pelkäävät ongelmia. Kuitenkin nämä siirtolaiset saavat helpommin asunnon tai työpaikan valtiolta tai kunnalta kuin syntyperäiset ranskalaiset. Korkea työttömyys on selitettävissä vähäisellä koulutuksella maassa, jossa on vähintään satoja tuhansia ranskalaisia akateemisia työttömiä.
Summa summarum, ei voida hoitaa ongelmia, jos keksitään niille tekaistuja syitä. Ei sairauttakaan voi hoitaa, jos diagnoosi on väärä.
